18.8.2017

Bussikaistalla

Bussikaistaa koskevat säädökset ovat periaatteessa yksinkertaiset: Kaista jatkuu seuraavaan risteykseen, ellei sitä päätetä aikaisemmin. Sen ollessa ajoradan oikeassa reunassa, sitä saavat käyttää myös polkupyörät, mopot ja invalidipyörät. Kaikki saavat käyttää sitä kääntymistä varten ryhmittymiseen.

Joskus tienpitäjä onnistuu tekemään virityksiä, joista ei ole mahdollista selviytyä kunnialla jotain säädöstä rikkomatta. Katsellaanpa esimerkkejä Tampereelta ja Helsingistä.



Tampereen Pispalanharjulle nousee Pirkankatu, joka muuttuu Pispalan Valtatieksi. Sen reunassa on asianmukaisesti merkitty bussikaista, jossa saavat liikkua myös taksit. (Terveisiä vain sille tamperelaiselle Matti Näsä -tyyliselle taksikuskille. Vieläkin naurattaa; tahaton komiikka on komiikkaa parhaasta päästä.)



Kadun kavetessa bussikaista päätetään siten, että keskimmäisen kaistan liikenne ohjataan reunakaistalle, jota ei mitenkään ole päätetty. Liikennejärjestelyssä siis liikennemerkki on ristiriidassa tiemerkintöjen ja kadun todellisuuden kanssa. Kaistanvaihdossa on kyse ryhmittymisestä, mutta ei kääntymistä varten ryhmittymisestä.

Järjestely olisi täysin korrekti, jos kuvan kohtaan olisi laitettu linja-autokaista päättyy ‑liikennemerkki. Kaistan poikki vinottainen vedetty katkoviiva ei tähän tarkoitukseen riitä. Kyseistä "linja-autokaistan loppumerkintää" suositellaan jopa Liikenneviraston ohjeissa, vaikka merkintää ei mainita tieliikenneasetuksessa, ainakaan ilman vähäistä suurempaa venyttämistä.



Hieman toisenlainen ratkaisu sijaitsee Helsingin Ruoholahdessa, jossa järjestelyt eivät muutenkaan ole aivan selkeimmästä päästä. Jokainen "siviilihenkilöauton" kuljettaja, joka pyrkii Kampin suuntaan Porkkalankadun sillalle, syyllistyy liikennerikkomukseen. Sillan oikeanpuoleiselle kaikelle kansalle sallitulle kaistalle ei pääse ajamaan muuten kuin bussikaistan kautta. Jos linja-autokaista-liikennemerkki olisi asetettu omaan pylvääseensä kymmenkunta metriä edemmäs, järjestely olisi tältä osin moitteeton.



14.8.2017

Rottis

Rotterdamin satama, kavereiden kesken Rottis, on Euroopan suurin satama Maas- ja Rein-jokien suistossa. Suomalaisiin satamiin verrattuna Rottiksessa kaikki on suurta.

Sataman pituus Rotterdamin ytimestä merelle on 42 kilometriä, maapinta-alaa on 74 neliökilometriä ja laituria laivojen kiinnittymiseen 76 kilometriä. Vuonna 2016 sataman läpi kulki kontteja noin 12,4 miljoonan TEU:n edestä. (TEU = Twenty-feet Equivalent Unit: 6,1 metrin mittainen kontti. Kontteja on erimittaisia.) Vertailun vuoksi, Vuosaaren suursatamassa vuonna 2016 käsiteltiin kontteja 0,45 miljoonaa TEU:ta.

Satama on saanut alkunsa 1300-luvulla.



Suursatama vaatii myös suuret liikennejärjestelyt. Kummallakin rannalla kulkee Rotterdamista ulospäin ensin moottoritie ja sitten hieman vaatimattomampi tie. Liittymiä on paljon ja satama-alueella on oma osoitejärjestelmänsä.



Tästä pääsee osoitteisiin 4100-5200.

Moottoritien rinnalla luonnollisesti kulkee rautatie.



Koska ollaan suistossa, laivaväyliä on myös poikittain. Muun muassa Botlek-haaran ylittää massiivinen nostosilta.



Satama-alueella on myös voimaloita, jota tuottavat yhteensä noin 2,1 gigawattia. Siispä maisemassa on myös voimalinjoja.



Alueen kärjessä on alue nimeltään Maasvlakte. Se on entinen hiekkasärkkä, joka on täytöillä rakennettu osaksi satama-aluetta. Särkän dyynejä on kuitenkin jätetty rauhaan ja tehty vapaa-ajan vieton alueeksi. Alue on sen verran syrjässä suurista taajamista, että ranta ei ole niin täyteen ahdettu kuin Hollannissa usein.






10.8.2017

Ympyräkilpailu

Maailmassa on kovin paljon erilaisia kilpailuja.

Yhtä kummallisimmista kisoista käydään Malesian hallintokeskuksen Putrajayan ja Trinidad ja Tobagon pääkaupungin Port of Spainin kesken. Kaupungit kinaavat siitä, kummalla on maailman suurin liikenneympyrä.

Malesia on siirtänyt hallintotoimintojaan noin 25 kilometriä Kuala Lumpurista sijaitsevaan Putrajayan kaupunkiin. Sinne on rakennettu 3,4 kilometriä pitkä monikaistainen yksisuuntainen soikion muotoinen katu. Sen nimi on vaatimattomasti Persiaran Sultan Salahuddin Abdul Aziz Shah. Ympyrän sisään on tehty hotellia sun muuta.



Port of Spain puolestaan esittää, että se voittaa tämän kilpailun, koska kaupungissa sijaitsevan Queen's Parkin ympäri kulkevat kadut ovat yksisuuntaiset, kyseessä on liikenneympyrä ja hakkaa kirkkaasti malesialaiset 3,7 kilometrin pituudellaan.



Jos Teillä ja Turuilla nimettäisiin tämän kilpailun tuomariksi, tuomarin ratkaisu kääntyisi Malesian voiton suuntaan, koska Port-of-Spain ansaitsee diskauksen. Polvituen muotoinen katu on varsin vaikeasti katsottavissa liikenneympyräksi.




6.8.2017

Kornu

Ei sitten mennyt aivan kuin Strömsössä...

Kormu on Lopen kuntaan kuuluva kylä, joka sijaitsee kantatien 54 varrella lähellä Janakkalan ja Riihimäen rajaa. Kylän asukasluvuksi mainitaan 500.




Lähellä Riihimäen eteläistä liittyvää sijaitsevat seututien 130 suunnistustaulut Riihimäelle ja Kormuun ovat vuosien saatossa päässeet vähän kulahtaneeseen kuntoon ja ne on hiljattain uusittu.



Sattuuhan niitä virheitä. Mutta kun risteyksen tienviitat ovat paikallaan muutaman sadan metrin päässä ja niissä lukee KORMU eikä KORNU, niin jollekulle olisi ehkä tullut mieleen kysäistä, että onkohan tässä jokin virhe. Mutta mitäs tässä kyselemään jonninjoutavia, mehän olemme täällä vain töissä.




2.8.2017

Oulu, Siika, Pyhä, Kala,...

Eritoten vanhan kansakoulun perusajatus oli kakaroiden nöyryyttäminen. Erityisen upea nöyryyttämisen menetelmä oli opetuttaa ulkoa erinäisiä luetteloita, joiden ulkoa osaamisella on verraten vähäinen merkitys myöhemmässä elämässä pärjäämisen kanssa. Kukapa ei olisi joskus tankannut Jaakobin 12 pojan nimiä: Ruben, Simeon, Leevi, Juuda,...

Eräänlainen kärsimysten kirkastus turhan tiedon osastolla oli Pohjanmaan jokien ulkoa pänttääminen litanian Oulu, Siika, Pyhä, Kala, Lesti, Perho, Ähtävä, Lapua, Kyrö mukaan. Runojalka tässä oli tärkeämpi kuin itse substanssi: Muun muassa Kiiminkijoki ja mahtava Iijoki puuttuvat. Muitakin puuttuvia on, kuten Kokkolan Sunti.

Litaniasta on useita versiota ja eräissä esiintyvät Veteli ja Teeri. Vetelinjoki on sama joki kuin Perhonjoki. "Teerijoki" lienee Teerijärven saloilta virtaava Kruunupyynjoki, mutta koska asia on epäselvä, antaa tällä kertaa olla. (Nimi Teerijärvi on väännös ruotsinkielisestä nimestä Terjärv, joka on väännös suomenkielisestä nimestä Tervajärvi. Pohjanmaalla on kaikki mahdollista.)

Näille yhdeksälle joelle on yhteistä se, että lähes kaikkien laaksossa kulkee nykyisin maantieväylä.



Oulujoki alkaa mahtavasta Oulujärvestä, johon laskevat Sotkamon ja Hyrynsalmen reitit. Jokilaaksossa kulkee valtatie 22, entinen kantatie 77. Vanha reitti kulki Vaalasta Ouluun joen pohjoispuolta; tämä tie on nykyisin numeroltaan 8300.


Pyhäkosken voimala Oulujoessa, Aarne Ervi 1951. Pudotuskorkeus 32,5 metriä.

Siikajoen latvat sijaitsevat Pohjanmaan, Kainuun ja Savon rajamaiden saloilla. Joki mutkittelee Kestilän, Rantsilan, Paavolan, Ruukin ja Revonlahden kautta Siikajoelle, jossa se laskee mereen. Jokilaaksoa seuraavat muut muassa tiet 822, 800 ja 821 ja niiden jälkeen nelostie. Nelostien historiaan joki on vaikuttanut enemmänkin: Tulvasuojelun takia jokeen rakennettiin Uljuan tekojärvi, jonka alle jäi pätkä nelostietä Pulkkilan pohjoispuolella. Uusi tieosuus rakennettiin järven länsipuolelle.

Tiet 807 ja 8110 seuraavat jokea Paavolasta suistoalueelle saakka.


Vanha nelostien linjaus uppoaa Uljuan tekojärveen

Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kunnan Pyhäjärvestä läheltä Kymijoen vesistön latvavesiä. Joki kiemurtelee nelostien läheisyydessä Kärsämäelle. Sieltä merelle päin joen kulkua enemmän tai vähemmän uskollisesti seuraa eteläpuolella tie 786 Oulaisten länsipuolelle, josta se kuitenkin tekee syrjähypyn Kalajoelle. Takaisin jokilaaksoon pääsee kääntymällä Merijärvellä tielle 787. Pohjoispuolella jokea on yhtenäinen tie 7980 Pyhänkoskelle tielle 787 asti. Sieltä pohjoispuolta jatkaa lähes merelle asti tie 7981.


Pyhäjoen alajuoksua

Kalajoki on entinen mahtijoki, jonka kautta ennen laskivat myös nykyiset Kymijoen ja Vuoksen vesistöt. Koska maannousema on Pohjanlahden perällä suurempi kuin Suomenlahden, Suomen alue jatkuvasti kallistuu kohti kaakkoa ja isot vesistöt hakevat uusia reittejään. Päijänne lähti omille teille noin 6000 vuotta sitten ja Saimaa noin 5000 vuotta sitten.

Kalajokilaaksoa pitkin kulkee Iisalmen ja Kalajoen välinen valtatie 27, entinen kantatie 87.

Lestijoki alkaa Lestijärvestä läheltä Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajaa. Naapuripitäjän Kinnulan vedet laskevat Kymijokea Suomenlahteen. Lestijokilaakson tie 775 kulkee Viitasaarelta Kinnulan, Lestijärven ja Toholammen kautta Kannukseen, jossa se siirtyy joen toiselle puolelle ja vie kulkijan meren rannalle Himangalle.

Myös Perhonjoen latvat sijaitsevat Pohjanmaan ja Keski-Suomen vedenjakaja-alueella Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven alueilla. Peruskartta on hieman epäluotettavan oloinen sen suhteen, missä kohtaa aluetta varsinainen Perhonjoki alkaa. Tästä vakuudeksi alueella virtaa muun muassa Väyrysenjoki.

Perhonjokilaaksossa kulkee Lappeenrannan ja Kokkolan välinen valtatie 13. Tie ja joki eroavat Alavetelissä ja joki laskee mereen Kokkolan itäpuolella.

Ähtävänjoki (ruotsiksi Esse Å) on Lappajärven, Evijärven ja Alajärven laskujoki. Se laskee Pietarsaaren (Jeppis, Jeppostad, virallisesti Jakobstad) ja Pedääsin (Pedersören kunta) rajamailla Luodonjärveen. Luodonjärvi on vuonna 1962 patoamalla merestä erotettu makean veden allas Pietarsaaren kaupungin ja teollisuuden raakaveden ottamiseksi. Alajärveltä Pietarsaareen järvi- ja jokireittiä enemmän ja vähemmän uskollisesti seuraa kantatie 68, jonka toinen pää on Virroilla Kokemäenjoen vesistön alueella.

Lapuanjoki on historialtaan samankaltainen kuin Kalajoki: Se on Näsijärven entinen laskujoki. Maannouseman takia Näsijärvi haki uuden purkautumisreitin ja noin 6500 vuotta sitten syntyi Tammerkoski. Lapuanjoen ja Kokemäenjoen vesistöt erottaa toisistaan maakuntarajalla Virtain ja Alavuden välillä vain muutaman kilometrien levyinen kannas. Lapuanjoen tie on kuuluisa kantatie 66, jonka eteläinen pää sijaitsee Orivedellä. Lapualta Nykaabiin eli Uuteenkaarlepyyhyn valtatie 19 seuraa jokea Kauhavan ja Härmän kautta.

Valtatie 19 oli Seinäjoen ja Uudenkaarlepyyn välillä ennen kantatie 67. Alajuoksulla vanha tie kulki joen itäpuolella ja nykyinen länsipuolen tie valmistui alajuoksulle paljon aikaisemmin kuin yläjuoksulle. Romaanissaan Pohjanmaa Antti Tuuri antaa ymmärtää, että yläjuoksun suomenkieliset riitelivät linjauksesta vuosikaudet, jona aikana ruotsinkielinen piiri-insinööri ohjasi rakennusrahat ruotsinkielisen alajuoksun tien hyväksi.


Lapuanjoki Uudessakaarlepyyssä

Kyrönjoki ei varsinaisesti ole ollut kulkuväylä ja nykyisinkin se kulkee paljolti pääväylien ulkopuolella. Kyrönjoen alkukohdasta on ollut hieman erimielisyyksiä, mutta nykynäkemyksen mukaan se alkaa Kauhajoen ja Jalasjoen haarasta Kurikassa. Sieltä se seuraa kantatietä 67 Ilmajoelle ja hieman pohjoisempana Seinäjoen pohjoispuolelle. Sieltä se virtaa peltojen halki Ylistaron itäpuolelle, jossa se kohtaa valtatien 16. Ylistarossa joki jatkaa, mutta valtatie muuttaa numeroaan 18:ksi. Tätä seurataan Isonkyrön Tervajoelle, jossa joki kääntyy pohjoiseen kohti merta. Tällä osuudella jokea seuraavat tie 717 ja 7175.

29.7.2017

Järjen käyttöä

Niin liikennemerkillä kuin sulkuviivalla osoitettu ohituskielto on varsin kategorinen eikä asiassa tunneta joustoa.

Tieliikenneasetus säätää liikennemerkistä seuraavaa: Merkillä kielletään muun liikkuvan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuin kaksipyöräisen sivuvaunuttoman moottoripyörän tai mopon ohittaminen. Merkki ei koske kääntymistä varten ryhmittyneen ajoneuvon ohittamista ryhmittymisalueella. Merkki on voimassa seuraavan maantien tai kadun risteykseen taikka merkkiin 352 asti.

Sulkuviivan teksti on oikeastaan vielä rajoittavampi: Ajoneuvo ei saa ylittää ajosuunnalleen tarkoitettua sulkuviivaa eikä ajaa sen päällä. Sulkuviiva on tarkoitettu ajoneuvon ajosuunnalle silloin, kun sulkuviivan vieressä sen oikealla puolella ei ole katkoviivaa. Milloin tällainen sulkuviiva on keltainen, ei ajoneuvo myöskään saa ajaa sen vasemmalla puolella.

Ohituskiellot suunnitellaan siten, että ohittaminen on kiellettyä silloin, kun näkemä on liian lyhyt auton ohittamiseen autolla.

Varsinkin kesäaikaan maaseudulla edessä onkin usein traktori. Ohituskieltojen matematiikka ei päde traktorin ohitukseen, koska suuren nopeuseron takia ohitusmatka on oleellisesti lyhyempi. Mutta sääntö on sääntö.

Yllättävästi Saksa, jonka kansalaiset eivät ole tunnettuja ylenmääräisestä joustavuudestaan, on kuitenkin hieman vapautunut "Ordnung muss sein" ‑ajattelustaan ja nähnyt, että traktorikysymyksessä voidaan olla pragmaattisia.



Valtaosa saksalaisten teiden ohituskielloista (joita on paljon!) antaa kuitenkin oikeuden ohittaa traktori. Arvelemme, että suomalainen virkamies ampuisi lonkalta ilmaan tusinan syitä, miksi tällainen joustavuus ei missään olosuhteissa sovi Suomeen.

25.7.2017

No mutta mikäs se tämä sitten on?

Teillä ja Turuilla on aiemminkin pohtinut sitä, kuinka pahasti liikennemerkki saa olla pielessä, kunnes se ei enää ole liikennemerkki.

Tuossa artikkelissa esiteltiin väärin asennettuja merkkejä. Mutta entäpä jos merkki onkin pielessä jo kilpipajalta lähtiessään?

Valokuvamme on tuolta Oulun suunnalta:



Alemmassa kilvessä väritys ja pohjakuvio on sama kuin liikennemerkissä "taajama päättyy". Sen sijaan kilven punainen lävistäjä kulkee luoteesta kaakkoon, kun se virallisessa liikennemerkissä kulkee lounaasta koilliseen. Kyse ei siis ole peilikuvasta eikä virheellisestä asennuksesta.

Mitäs jos se ei olekaan liikennemerkki? Silloinhan taajama ei pääty, vaan nopeusrajoitus 50 jatkuu moottoritielle. Tosin moottoritiellä on muualta liittyneille ilmoitettu 100 km/h nopeusrajoitus, eli olemme saivartelussamme ajautumassa loogiseen umpikujaan.

Kun tietä rakennetaan, liikennemerkkien voisi kuvitella kulkevan aika monien silmien ohitse: ainakin kilpimaakarin, kilpimaakarin työnjohtajan, liikennemerkkiasentajan, tietyömaan päällikön jne. Ilmeisesti kenelläkään ei ole ollut mukanaan sitä ohutta kirjaa, jossa on voimassa olevien liikennemerkkien kuvat, joihin verrata vasta asennettuja.


21.7.2017

Jyväskylästä Ouluun — mutta ei nelostietä

Ruotsin läpiajo -artikkeliin saapui lukijan kommentti, jossa ehdotettiin vastaavan kaltaista vaihtoehtoisten reittien pohdiskelua Jyväskylän ja Oulun välille. Ajatuksessa on ideaa, koska nelostien paahtamista moni pitää melko puuduttavana urakkana.

Kysymys vaihtoehtoreiteistä on maantieteellisestikin mielenkiintoinen. Samaan tapaan kuin Ruotsin Västerbottenissa, Pohjanmaalla tieverkko seuraa varsin vahvasti jokilaaksoja ja laaksojen välisiä poikittaisväyliä on vähemmän. Siksi nelostien länsipuolella, Länsi-Suomessa, sujuvia vaihtoehtoja on rajallisesti. Nelostien toisella puolen Itä-Suomessa järvet puolestaan rajaavat vaihtoehtoja.



Perusreitti nelostietä on pituudeltaan noin 340 kilometriä. Nelostie on maan tavaraliikenteen selkäranka ja siksi raskaan liikenteen määrä tiellä on suuri. Jyväskylästä Äänekoskelle tien laatu on jossain surkean ja nolon välimaastossa, jos kohta tietä onkin paranneltu hissun kissun. Parantamisprojektin aikataulusuunnitelma on käyty lainaamassa Iisakin kirkon rakennusaikaisesta arkistosta.

Äänekosken ja Pihtiputaan välillä tiellä on koko joukko ohituskaistoja, eli Keski-Suomen mäkiä ylös ponnistavista raskaista ajoneuvoyhdistelmistä on mahdollista päästä ohitse. (En käytä ilmaisua "rekka", koska siitä seuraa nillitystä, jonka mukaan kaikki yhdistelmät eivät ole rekkoja.)

Pihtiputaan ja Pyhäjärven välillä maisema muuttuu varsin tasaiseksi Pohjanmaan sisämaan maastoksi. Tie muuttuu suoremmaksi, liikenteen määrä vähenee ja homma muuttuu sujuvammaksi. Mutta rekat raskaat ajoneuvoyhdistelmät eivät katoa minnekään.



Reittivaihtoja on tietysti lukematon määrä. Otetaan länsirajaksi reitti Kokkolan ja rantatien kautta. Teitä 13 ja 8 kertyy matkaa satakunta kilometriä enemmän, noin 445 kilometriä.



Itäinen reunareitti Kuopion ja Kajaanin kautta on pituudeltaan noin 500 kilometriä. Ysitie Jyväskylästä Kuopioon on periaatteessa verraten uusi 1960/1970-luvun väylä, mutta varsin mutkainen eikä kovin hyviä ohitusmahdollisuuksia tarjoava. Viitostie Iisalmeen on sekin vähän niin ja näin, mutta siitä eteenpäin liikennemäärien puoliintuessa sujuva samoin kuin valtatie 22 Kajaanista Ouluun.



Itäisen reunan ja nelostiereitin yhdistelmä on kääntyä Iisalmesta kantatielle 88, joka risteää nelostien kanssa Pulkkilassa noin 90 kilometrin päässä Oulusta. Matkaa kertyy noin 440 km. Kasikasi on väylänä varsin kelvollinen, toisin kuin saman numeroinen Alkon takavuosien tuote oli viskinä, ja sen kuluessa nähdään maaston muuttuminen Ylä-Savon mäkimaisemasta tasaiseksi Pohjanmaaksi.



Rantaa kulkevan kasitien rinnalla on käytettävissä sisämaan kantatiereitti 63/86. Valtatien 13 ja Kaustisen kautta matkaa on 425 km. Sisämaareitti on varsin hyväkuntoinen; Sievin ja Ylivieskan välillä on pätkä hieman vanhempaa tietä.



Kaustisen reitille vaihtoehtoinen on Lestijärven reitti. Se haarautuu nelostiestä vasta Viitasaaren pohjoispuolella seututietä 775. Seututiestatusta ei kannata pelätä, tie on hyvä. Viitasaaren ja Kinnulan väli on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla työttömyystöinä umpimetsään. Pohjanmaan puolella seurataan Lestijokilaakson kulttuurimaisemaa. Reitin pituus on 400 kilometriä.



Kolmas vaihtoehto läntisen sisämaan kautta haarautuu Pihtiputaalta seututietä 658 Haapajärvelle, josta edelleen valtatietä 27 Ylivieskaan. Matkaa on noin 370 km, mutta nelostietä tulee ohitetuksi vain alle 200 kilometrin verran.



Itäisen reunareitin muunnos on kulkea Oulujärven länsipuolta Vuolijoen ja Valan kautta seututeitä 879 ja 800. Seututiet ovat hyväkuntoisia. Matka on noin 40 km lyhyempi kuin "perusreitillä", noin 460 km. Lisäbonuksena on mahdollisuus tutustua upeaan Manamansalon saareen, joka jakaa Oulujärven kahtia. Saaren lounaispäähän kuljetaan Alassalmen lossilla, josta on hienot näkymät järvelle.



Iisalmeen ei tarvitse ajaa Kuopion kautta. Vaihtoehtoisesti voi ajaa Laukaan, Konneveden, Vesannon ja Pielaveden kautta kanta- ja seututeitä. Reitti kantatien 88 kautta on noin 430 km pitkä. Suositellaan muun muassa tutustumista Konneveden ja Vesannon välillä sijaitsevan Neiturin kanavan miljööhön.



Iisalmeenkaan ei tarvitse järvireitillä kulkea. Pielavedeltä pääsee seututeitä 561 ja 599 Kiuruveden kautta Pyhäntään. Reitillä on pituutta noin 410 kilometriä.



Tälle reitille — kuten kaikille Pyhännän kautta kulkeville — on vaihtoehtoreitti Pulkkilan sijaan seututietä 822 Kestilän kautta. Reitti yhtyy nelostiehen Temmeksessä. Matkaa on suunnilleen saman verran kuin pääteitä Pulkkilan kautta.



Noin 180 km nelostietä on mahdollista ohittaa myös lähempää kuin syvälle Savoon tunkeutumalla. Valittavana on seututie 560 Pielavedeltä Pyhäsalmelle ja sille osin vaihtoehtoina joukko sorarännejä. Myös 560 on osin sorapintainen. Reitin pituus Pielaveden kautta on noin 375 km.


17.7.2017

Lauttarannan matematiikkaa

Vuoden 2017 kesä taisi sattua Oulun seudulla sunnuntaille 16.7.2017. Silloinhan pitää lähteä uimarannalle!

Asiassa oli sellainen mutta, että loppuviikosta pääsi oululaiselta jätevesipuhdistamolta karkuun 10000 kuutiometriä puhdistamatonta jätevettä. Tämän takia Oulun kaupunki suositteli, että kaupungin ykkösrantaa Nallikaria ei käytettäisi ennen maanantaita, jolloin rannan veden tila mitattaisiin, Virka-aikaan, tietenkin.

Tästä kaikesta sitten seurasi, että Oulun seudulta lähdettiin sankoin joukoin uimaan muualle, ja minnekä muualle kuin Hailuotoon.

Tästä sitten seuraa seuraava mutta.

Hailuotoon kun ei kertakaikkiaan pääse rajatonta määrää väkeä yhtäkkiä. Sesonkiaikaan vajaan puolen tunnin lauttayhteyttä ajaa kaksi lauttaa. Isomman lautan hyötypituus on 60 metriä ja kun kaistoja on neljä, autokaistaa on 240 metriä. Pienempi lautta on kymmenkunta metriä lyhyempi ja autokaistaa on siten noin 200 metriä. Linja-autot, kuorma-autot, leveät asuntovaunut ja muut leveät ajoneuvot vievät kaksinkertaisen tilan, koska ne eivät mahdu henkilöautokaistalle.

Alkuiltapäivästä jono ulottui Oulun puolella noin kilometrin päähän laiturista. Koska pelin henki on se, että joka lauttaan ilmaantuu muutama etuajo-oikeutettu ajoneuvo jonon ohitse, kilometrin päässä laiturista jonoon liittyvä mahtuu ehkä viidenteen lähtevään lauttaan. Kun vuoroväli on 30-60 minuuttia, odotusaika saattaa venyä yli kolmen tunnin.



Tämä on kuitenkin vasta puolitotuus. Saarestahan on myös päästävä pois. Iltakahdeksan aikaan jonon pää oli puolestaan Hailuodon puolella kilometrin päässä laiturista. Tuohon aikaan lisälautta jo lopettaa aikataulun mukaisen liikennöinnin, mutta nyt se ajoi lisävuororoja ruuhkan purkamiseksi.



Jos aamulla jonottaa kolme tuntia ja iltapäivällä toiset kolme, täytyy olla todellinen uimarannan ystävä. Vaihtoehtoisesti jonotusaika oli vain kolme tuntia, koska laskutaitoiset kääntyivät pois ja menivät muualle.

15.7.2017

Ministeriristeys

Kansan syvät rivit ovat taitavia keksimään paikoille ja asioille lempinimiä, joista ajan myöden saattaa tulla yleisempiä kuin oikeista. Harvapa esimerkiksi Helsingin Lauttasaaren eteläisintä osaa kutsuu virallisilla nimillä Särkiniemi ja Veijarivuori; sen sijaan kaikki tietävät, missä on Ryssänkärki. Manskulla on paljon liikennettä ja Espalla pasteerataan; Mannerheimintie ja Esplanadi ovat byrokratianimityksiä.

Vahingonilo erityisen hyvin stimuloi kekseliäisyyttä. Valtatien 7 sekä teiden 384 ja 3513 risteys Virolahdella on kansan käsissä saanut nimityksen Ministeriristeys.



Nimitys johtuu siitä, että risteyksessä sattui alkuvuodesta 2015 kolari, jossa osallisena oli ministeri Päivi Räsästä kuljettanut auto. Etelästä Virojoen suunnasta on huonohko näkyvyys vasemmalle ja ministeriauto törmäsi kolmion takaa tulleeseen henkilöautoon. Puheiden mukaan ministeriä olisi kuljetettu ylinopeutta, mutta suoritetun esitutkinnan jälkeen ministerin autonkuljettaja sai kouraansa syyttämättäjättämispäätöksen.

Nimi jäi kuitenkin elämään ja se on saavuttanut puolivirallisen aseman. Seudulle rakennetaan Haminan ja Vaalimaan välistä moottoritietä ja tie 384 linjataan paikoin uudelleen. Tässä yhteydessä nykyinen Ministeriristeys korvataan hieman idemmäksi rakennettavalla liikennympyrällä. Urakkaan liittyvässä tiedottamisessa on käytetty Ministeriristeys-nimitystä.

11.7.2017

Ta mère est belge!

Liikennevalo on periaatteessa yksinkertainen konsepti: Punainen kieltää ja vihreä sallii.

Sitten kun mennään käytännön toteutuksen puolelle, maailmalla on taipumusta muuttua monimutkaisemmaksi. Ensimmäinen kehitysvaihe on keltainen valo, joka yhdessä paikassa toteutetaan yhdellä tavalla ja toisessa toisella. Seuraava on oikeus ohittaa punainen kääntymällä oikealle. Tässä on vahva kulttuuriero Atlantin vastakkaisilla rannoilla.

Belgia on naapureidensa mielestä vähän hassu maa ja siellä on moni asia vähän sinne päin. Belgialainen erikoisuus on neliaukkoinen liikennevalo-opastin.



Suomalainen saattaa tällaisen edessä jäykistyä suolapatsaaksi, että mitä häh. Paikallisten käyttäytyminen, torven soitto mukaan lukien, antaa kuitenkin osviittaa, että suoraan ajava saa ohittaa opastimen.

Muualla vastaava järjestely toteutettaisiin kahdella opastimella: Toisessa on ympyrä- tai nuolikuvio eteenpäin suuntautuvalle liikenteelle ja toisessa nuolikuvio kääntyvälle. Toinen vaihtoehto on käyttää yksi- tai kaksiaukkoista opastinta.






5.7.2017

Alankomaiden teillä

Läntisen Euroopan teiden opastuksessa ja merkintöjen selkeydessä kärkisijoilla ovat Saksa ja Alankomaat. Naapurusten väliset erot ovat kuitenkin varsin suuret: Saksan pääpainopisteitä ovat moottoriteiden ja kaupunkien läpikulkureittien selkeä ja looginen viitoitus. Alankomaat puolestaan pyrkii liikenneympäristön mahdollisimman suureen selkeyteen.

Suurin ero Suomeen on se, että etelämpänä on mahdollista käyttää tiemerkintöjä ja korotuksia. Suomessa tiemerkinnät eivät useinkaan näy talvella ja korotukset ovat entiset lumiauran ensimmäisen käynnin jälkeen. Asenteissakin saattaa olla eroa. Selkeys ei Suomessa aina ole se keskeisin suunnitteluperiaate.

Katsellaanpa hieman satunnaisia otoksia.



Maassa näkyy Suomessa tyystin tuntemattomia tiemerkintöjä. Varsin yleinen on kaksikaistaisten teiden leveä keskiviiva, jota korostetaan vihreällä värillä. Tällä pyritään kohtaamisonnettomuuksien vähentämiseen pitämällä vastakkain kulkevat liikennevirrat etäällä toisistaan.



Kääntyvät suunnat muistetaan yleensä merkitä nuolilla, vaikka asia kävisi ilmi liikennemerkeistä.



Taajamissa maalia käytetään hyvinkin paljon. Tässä on risteävä suojatie, pyörätie ja katu. Ennen suojatietä on varoitusviivat. Pyörätiellä on kolmiot muistuttamassa väistämisvelvollisuudesta. Liikennevalopylväät ovat raidalliset.



Taajamissa on varsin tiuhaan hidasteita, muuallakin kuin suojateiden kohdalla. Hidasteet eivät ole teräväreunaisia autonrikkojia, vaan pikemminkin kohteliaita muistutuksia siitä, että nopeudet kannattaa pitää maltillisena.



Kaistaopastus on Saksan tavoin varsin hyvin toimiva. Se, miltä kaistalta pääsee mihinkin suuntaan, jää harvemmin epäselväksi.



Kaistaopastus toimii myös taajamissa. Kun opasteissa ei käytetä vain isoja kirjaimia, niiden koko pysyy maltillisena.



Kaistaopastus on hyvin yleinen myös silloin, kun risteyksessä kaistojen määrä lisääntyy tai kun kaikki kaistat eivät vie eteenpäin. Viime hetkessä tehtävään kaistan vaihtoon ei useinkaan ole tarvetta.



Hollantilainen liikennympyrä on ensikertalaiselle hieman yllättävä kokemus. Siinä on usein kaksi kaistaa rinnakkain ja usein toinen näistä on "ohituskaista", jolle muut eivät tule. Kaistojen välissä on korotuskivi, joka varsin tehokkaasti poistaa halun vaihtaa kaistaa ympyrässä. Ympyrän kaistajärjestely käy ilmi opasteista, tiemerkinnöistä tai kummastakin. Rutiinia on myös varoittaa polkupyöräilijöistä silloin, kun joku haaroista risteää pyörätien kanssa.



Väistämisvelvollisuutta ja korotuskiveä yleensä korostetaan maalilla ja ympyrä on muutenkin näkyvästi maalattu.



Kaupunkien lähellä on tehty kompromisseja turvallisuuden ja kapasiteetin välillä. Vaihtuvilla liikennemerkeillä saatetaan ottaa ruuhka-aikoina piennar käyttöön lisäkaistana.



Osalla pääteistä on kilometripylväisiin (jotka eivät ole pylväitä ja joita on 200 metrin välein) liitetty tieto vallitsevasta nopeusrajoituksesta. Tämä on yksi keskeisistä eroista Suomeen, jossa ajoittain tuntuu olevan tärkeää, että tienkäyttäjä erehtyy rajoituksesta.

Alankomaat on maailman kuudenneksi tiheimmin asuttu valtio. Väestön tiheys on noin kolmikymmenkertainen Suomeen verrattuna. Liikenteelle käytettävissä oleva tila käytetään tehokkasti, mikä näkyy liikenteen ripeätahtisuutena olematta kuitenkaan aggressiivinen. Erityisesti taajamissa polkupyöräilijöiden osuus on silmiinpistävän korkea ja polkupyörän asema näkyy liikennejärjestelyissä. Pyöräilykulttuuri on kurinalaista ja sääntöjä kunnoittavaa; ei samanlaista käsittämätöntä sekoilua kuin esimerkiksi Helsingissä.

---

PS. Tämä on Teillä ja Turuilla -blogin järjestyksessä 500. artikkeli. Blogi on aloitettu huhtikuussa 2008, eli lähes kymmenen vuotta sitten.