14.8.2008

Risteysajoa, osa 1

Vuodesta 1982 voimassa ollut tieliikennelaki sisältää koko joukon säädöksiä risteysajosta. Säädökset perustuvat ajatukseen siitä, että risteys on kahden ajoradan risteys, jossa ajoradan leikkauspisteessä voi tapahtua törmäyksiä.


Totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Jos risteävien ajoratojen kummallakin puolella on kevyen liikenteen väylä, risteys onkin itse asiassa kaikkiaan yhdeksän risteystä: Ajoratojen risteys, neljä ajoradan ja kevyen liikenteen väylän risteystä ja neljä kevyen liikenteen väylien risteystä. Tällaisessa risteyksessä oikeastaan kolme rinnakkaista kaksisuuntaista väylää leikkaa toiset kolme. Oikealle kääntyvä saattaakin olla yhtäkkiä vasemmalta saapuva. Kuitenkin koko hommaa kuvitellaan ohjattavan yhtä risteystä koskevin säännöin.

Ajoradalla liikkuvien autojen sun muiden keskinäiset säädökset ovat kohtalaisen selvät, mutta kevyen liikenteen säädökset ovat vähintäänkin sekavat.

Lakia helposti luetaan vain katsomalla yhtä pykälää, mikä usein on virhe. Etenkin tieliikennelaki ja -asetus ovat pykäläverkko, jota pitää lukea kokonaisuutena, koska samaa asiaa käsitellään eri pykälissä, jotka voivat olla ristiriidassa keskenään.

Perussääntöjä on aika monta: Oikealta tulevan sääntö, vasemmalle kääntyvän sääntö, risteävän kevyen liikenteen sääntö, pyörätien risteyssääntö, suuntamerkin näyttämissääntö, väistämisvelvollisuutta säätävät liikennemerkit jne.

Jo oikealta tulevan sääntö on hankala: Ensimmäinen momentti kuuluu: "Risteystä lähestyessään kuljettajan on noudatettava erityistä varovaisuutta. Hänen on väistettävä samanaikaisesti muuta tietä oikealta lähestyvää ajoneuvoa." Ensinnäkin, erityisen varovaisuuden mittaaminen on vaikeaa ja sen puuttuminen vaikeasti osoitettavaa. Ilmaisu "samanaikaisesti" tuottaa vaikean näyttöpulman: Laajassa risteyksessä voi sattua törmäys hyvin eriaikaisesti risteykseen saapuneiden kesken. Sanat "muuta tietä" taas tarkoittaa sitä, että sääntö ei sovellu samaa tietä ajavien keskinäisen väistämisvelvollisuuden tarkasteluun. Ajorata ja sen rinnalla oleva pyörätie esimerkiksi ovat samaa tietä.


Ajoradalla ja kevyen liikenteen väylällä kulkevan liikenteen välillä on useita mahdollisia törmäystilanteita, joissa väistämisvelvollisuus ei ole yksikäsitteinen, vaan asiaan useita ristiriitaisia pykäliä. Tapauksessa A toisaalta ajoradalta kääntyvä auto on väistämisvelvollinen risteävän kevyen liikenteen kanssa ja toisaalta kääntyvä pyöräilijä on liikennemerkin mukaan väistämisvelvollinen saapuessaan risteykseen.

Tapaus B on samankaltainen kuin A. Silloinkin pyöräilijä on väistämisvelvollinen liikennemerkin nojalla. Sen sijaan vasemmalle kääntyvän sääntö ei sovellu, koska se pätee vain, jos on vastaan tulevaa liikennettä.

Vastaavasti kuin tapauksessa B tapauksessa C vasemmalle kääntyvä auto ei ole väistämisvelvollinen vasemmalle kääntyvän säännön mukaan, koska pyöräilijä ei tule vastaan. Sen sijaan häneen vaikuttaa risteävän kevyen liikenteen väylän sääntö ja pyöräilijään kärkikolmio.

Tapauksessa D kumpikin osapuolista kääntyy vasemmalle, mutta kumpikaan ei tule vastakkaiselta suunnalta. Taas kumpikin on väistämisvelvollinen muiden pykälien nojalla.
Tapauksen E arviointi meneekin sitten monimutkaisemmaksi. Pyöräilijä on saattanut olla risteysalueella pitkään ennen törmäyskurssilla olevan autoilijan sinne saapumista. Kärkikolmiohan säätää, että risteykseen tulevan on väistettävä risteävältä tieltä tai etuajo-oikeutetulta suunnalta saapuvia.

Jälkiselvittelyissä saattaa nousta mielenkiintoiseksi kysymykseksi suuntamerkin näyttämisvelvollisuus, jonka varsinkin pyöräilijät lähes säännönmukaisesti laiminlyövät. Raastuvassa onnettomuuden jälkeen aivan varmasti pohditaan sitä, oliko onnettomuus autoilijan kannalta ennalta arvaamaton siksi, että pyöräilijä kääntyi törmäyskurssille näyttämättä suuntamerkkiä.
Nämä tapaukset ovat helppoja. Jatkoa seuraa.



































































































11.8.2008

Leveäkaistatie

Tulipa naatiskelluksi viikonlopun paluuruuhkaa kohti Helsinkiä. Kouvolan ja Koskenkylän välisellä kuutostien leveäkaistaosuudella oli mahdollista tarkkailla tietyypin toimintaa.

Verrattuna vanhaan kitukränniin nyt vajaat neljä vuotta käytössä ollut uusi tie on kerrassaan erinomainen. Silti se aihettaa pohdintaa siitä, mikä idea koko leveäkaistatien konseptissa on.

Leveäkaistatien keskeiseksi ideaksi mainitaan se, että se helpottaa ohituksia. Kuitenkaan tien leveys ei riitä siihen, että ohitus voisi kunnolla tapahtua ylittämättä keskiviivaa. Toisaalta keskiviivan vasemman puolen käyttäminen ohitukseen vastaantulijoiden ollessa liian lähellä on myös leveäkaistatiellä kiellettyä. Eli missä pihvi? Kaiketi siinä, että leveäkaistatiet ovat uusia ja suunniteltu sellaisiksi, että näkyvyyttä ja siten ohituspaikkoja on reilusti. Leveäkaistaisuus sinänsä ei siis ole avainasia.

Kuutostiellä liikennekäyttäytyminen on samanlaista kuin mikä on Ruotsissa aiheuttanut koko kaksikaistaisen leveäkaistatiestön katoamisen. Ohituksia tehdään vastaan tulevasta liikenteestä piittaamatta ja pahimmillaan tielle ahtaudutaan neljä rinnan.

Ruotsissa leveät tiet on valtaosin muunnettu keskikaiteilla varustetuiksi kolmikaistaisiksi ohituskaistateiksi. Suomalaisten toitottama ruotsalainen "joustavuus" on lahden tuolla puolen siis katsottu merkittäväksi riskiksi, jota uusilla ratkaisuilla halutaan suitsia. Tämäkö lienee Suomenkin tie.