30.3.2009

Pyhtää-Pyttis

Tiehallinnolla on vuodesta 2008 ollut menossa tiesuunnitelmaurakka valtatien 7 (ja eurooppatien E18) rakentamisesta moottoritieksi Pernajan Koskenkylän ja Kotkan välille. Aikataulussa tähdätään siihen, että suunnittelun puolesta rakentamistyöt voisivat alkaa vuosina 2010-2011.

Kyseessä on 56 kilometrin mittainen osuus, josta tällä hetkellä 17 kilometriä on moottoriliikennetietä.

Suunnitelmat ovat siinä vaiheessa, että niitä on esitelty asukkaille. Tielinja sijoittuu pääosin nykyisen tien pohjoispuolelle. Poikkeus on Ahvenkosken ja Pyhtään välinen osuus.

Ahvenkosken länsipuolella tie viedään tunnelissa kallion läpi. Tunnelilla on pituutta vain muutama sata metriä, eli ykköstien kaltaisia tunneliepisodeja ei liene odotettavissa.

Pyhtään kohdalla suunnitelmaan liittyy varsin mielenkiintoinen seikka: Nykyisin kirkonkylän eteläpuolelta kulkeva valtatie jää moottoritien linjalle. Korvaavaa reittiä ei aiota rakentaa, vaan rinnakkaistie, tuleva maantie 170, linjataan vanhaa idäntietä Pyhtään kirkonkylän halki.

11.3.2009

Hardangerin silta

Norjassa on alkamassa massiivinen siltatyömaa. Hardangervuonon haaran yli rakennetaan riippusilta korvaamaan valtateillä 7 ja 13 oleva Brimnesin ja Bruravikin välinen lauttayhteys.

Vuonot ovat todella syviä ja siksi niiden yli yleensä ei kyetä rakentamaan pilareiden varassa olevaa siltaa. Pääasialliset ratkaisumallit ovat lyhyillä jänneväleillä kotelopalkkisillat ja pitkillä riippu- tai ponttonisilta. Varsin usein vuono nykyisin alitetaan tunnelilla, mutta sekään ei ole käypä ratkaisu, jos vuono on syvyydeltään useita satoja metrejä.

Hardangerin sillasta tulee riippusilta, joka on Norjan pisin. Sillan kokonaispituus on 1380 ja sen jänneväli on peräti 1310 metriä. Silta "puristuu" vuorenseinämien väliin, minkä takia sillalle ei nousta penkereitä, vaan kummassakin päässä sillalle tullaan suoraan tunnelista. Sillan pylväät, pylonit, nousevat 186 metrin korkeuteen meren pinnasta ja sillan alikulkukorkeus on 55 metriä.

Maailman suurimpiin riippusiltoihin verrattuna silta on vielä verraten pieni. Hyvä vertailukohta on kuitenkin Suomen pisin silta Raippaluodon silta. Riippusillan suuruutta mitataan yleensä pääjännevälillä, joka Raippaluodossa on 250 metriä; alle viidesosa Hardangerin sillasta siis. Pituutta Raippaluodon sillalla on lähes Hardangerin sillan verran, 1045 metriä. Pylonit jäävät 100 metriä matalammiksi 82 metriin ja alikulkukorkeutta on 26 metriä.

Hardangerin sillalle tulee jalkakäytävä-pyörätie. Mahtaa sitä olla elämys kävellä kovalla tuulella 55 metriä merenpinnan yläpuolella.

3.3.2009

Ohituskaistan kuolema

Tiehallinto suunnittelee valtatiellä 24 Lahden pohjoispuolella olevan ohituskaistan poistamista käytöstä.

Tämän ohituskaistan katoaminen on eräällä tavalla yhden aikakauden päätös. Se on varhaisimpia 1970-luvun ohituskaistoja, jotka on tehty silloisiin tarpeisiin mutta joiden aika on ohi.

Ensimmäiset ohituskaistat rakennettiin ykköstielle sen jyrkimpiin mäkiin. Tuolloisen raskaan kaluston tehot olivat verraten vähäiset ja ylämäkeen junnaava tavarankuljetusvempele saattoi aiheuttaa melkomoisen liikennehäiriön. Koska junnaaminen oli todella hidasta, ohituskaistaksi riitti varsin lyhyt pätkä.

Lahden pohjoispuolella entiselle nelostielle rakennettu kaista on samanlainen: Ennen kuin se oikeastaan ehtii alkaa, sen päättymisestä kertova kilpi on vstassa. Mäen yläpäässä on vielä aika tiukka mutka, mikä ei helpota paluuta päiväjärjetykseen.

Varsin aikaisessa vaiheessa kävi ilmi, että ohituskaista ei ole yksinomaan autuas. Kaistojen loppupäässä syntyi jatkuvasti vaaratilanteita, koska muita kiireisemmillä oli halua jatkaa kaistaa pitemmälle kuin sitä oli tehty. Joissakin kohdissa syntyi suoranaista häiriökäyttäytymistä. Saukkolassa 60 km/h alueella sijainnut kaista lopetettin kokonaan toistuvien todella räikeiden ylinopeuksien takia.

Ykköstien jäljellä olevat ohituskaistat ovat nyt sivuun jääneellä maantiellä ja valtatie 24 kaista katoaa aika pian. 1970-luvun ohituskaistat ovat siis pääosin kohta kadonneet valtatieverkolta.

Ohituskaistatien eräänlainen konkurssi oli edessä 1990-luvulla: Lahden ja Järvenpään välinen tuolloinen moottoriliikennetie oli kasvanut liikennemääriltään niin suureksi, että ohituskaistojen päihin kertyi niin suuri onnettomuusriski, että ohituskaistat purettiin. Pienemmillä liikennemäärillä esimerkiksi nelotiellä Jyväskylän pohjoispuolella vastaavan tyyppiset ohituskaistat toimivat puolestaan varsin hyvin.

Oituskaista 2000-luvulla on aivan eri ratkaisu kuin 1970-luvulla. Kaistalla on pituutta usein parikin kilometriä. Valtaosa uusista ohituskaistoista lisäksi varustetaan keskikaiteilla, jotka tehokkaasti vähentävät kohtaamisonnettomuksia.

Ohituskaista on kuollut, eläköön ohituskaista!