31.8.2016

180000 järveä ja meri

Järvien määrä Suomessa on aika pitkälti määrittelykysymys. Muun muassa lukuun 180000 on päädytty. Tämän määritelmän mukaan järveksi lasketaan vähintään viiden aarin eli 500 neliömetrin kokoiset lammikot.

Sitten on lisäksi meri, joka reunustaa maata Torniosta Virolahdelle.

Kun vettä on tällainen määrä, on aihetta heittää ilmaan odotus, että matkailija näkee järviä tai merta tuon tuostakin. Mutta sehän ei pidä paikkansa. Veden ja tien välillä on lähes aina jonkinlainen suojavyöhyke. Siksi keskeisimmät Suomen tienvarsien nähtävyydet ovat mänty, kuusi, koivu, leppä ja, tietysti, avohakkuu. Järviä ja pikku lämpäreitä näkyy enemmänkin satunnaisesti

Katsotaanpa vaikka tilannetta kymmenen pieninumeroisimman valtatien osalta:

Ykköstiellä näkyy meri hetken aikaa Helsingin ja Espoon välillä Tarvon kohdalla. Lohjan ja Salon väliset pienet järvet peittyvät valtaosin meluaitojen taa.

Kakkostie on sisämaan reitti, joka kuitenkin halkoo Tammelan järviylängön länsilaitaa. Vettä näkyy vasta tien päässä Mäntyluodossa Porin edustalla.

Kolmostieltä on Hämeenlinnassa näkymä Vanajavedelle, meluaidan lävitse. Uljas Vanajanselkä ohitetaan matkan päästä. Vanajan reitti ylitetään Konhonvuolteella Toijalan luoteispuolella, mutta tien rakenteet peittävät näkymät. Tampereen Pyhäjärvi ylitetään pitkillä silloilla ja silloin on tarjolla järvinäkymää. Hämeenkyrön-Ikaalisten seudulla näkyy pikkujärviä ja Kyrösjärven lahdelmia. Itse Kyrösjärvi jää näkymättömiin. Isompia vesiä näkyy vasta Vaasaan saavuttaessa.

Nelostien eteläosa kulkee vähäjärvisten alueiden lävitse. Vasta Heinolassa aukeavat vesinäkymät, kun Kymijoen vesistö ylitetään Suomen toiseksi pisintä siltaa pitkin. Joutsassa näkyy parissa kohdassa sinistä, mutta sitten täytyykin taas ajaa pitkään. Jyväskylässä Vaajakoskella ylitetään Keiteleen-Päijänteen vesireitti. Jyväskylässä päästään katselemaan Jyväsjärveä sen, minkä rantapusikolta näkee ja pohjoiseen käännettäessä parikin pienempää järveä. 


Jyväsjärvi

Keitele ylitetään kolmeen kertaan Äänekosken-Viitasaaren välillä ja lisäksi koukataan muutaman lahden pään ympäri. Pihtiputaan jälkeen alkaa kuiva kausi aina Kemiin asti: Oulun ja Kemin välillä tie kulkee lähes rannassa, mutta meri ei kuitenkaan näy. Tien kääntyessä sisämaahan se seuraa pitkät matkat Kemijoen ja Kitisen varsia, mutta järviä ei näy ennen Inarijärveä.

Viitostie Heinolan ja Mikkelin välillä kulkee varsin järvipitoisen Mäntyharjun reitin halki, mutta reitistä ei näy tielle kuin Vihantasalmi. Mikkelissa vilahtaa Saimaan ranta, mutta isoja vesiä pitää odottaa Kuopioon asti, jossa Kallan sillat ja pengertie ylittää Kallaveden. 

Pohjoiseen ajettaessa laajemmin vettä näkyy vasta Kajaanin tuolla puolen, kun tie kohtaa Kainuun vesiä Oulujokeen vievän Emäjoen. Tie kulkee pengertietä yli Seitenjärven, joka oikeastaan on Seitenoikean voimalan patoallas. 


Seitenjärvi

Paljon vettä näkyy Ämmänsaaressa, jossa tie kulkee Kiantajärven rantoja usean kilometrin matkan. Kuusamon ja Taivalkosken rajan tienoilla on varsin laaja järvinäkymä, mutta muuten maisema on melko kuivaa Kuusamon luoteispuolelle, jossa tie Varpasalmella ylittää Ala-Kitkan. Kemijärvellä kohdataan järveksi laajentunut Kemijoki. Pelkosenniemelle asti seurataan Kemijoen ja Kitisen jokimaisemaa, mutta Kitisen sillan jälkeen Sodankylään asti on kuivaa.

Kuutostie alkaa Pernajanlahden pohjukasta ja kulkee Kouvolaan halki kuivan Kymenlaakson, mitä nyt hipaisee Lapinjärven rantapusikkoa. Uljas Kymijoki ylitetään melkein huomaamatta pitkin Keltinkosken tusinasiltaa. Salpausselkä on kuivaa ja vaikka tie Luumäellä kulkee kymmenkunta kilometriä erämaisen Kivijärven rantaa, järveä ei juuri näy. 

Lappeenrannan ja Imatran välillä tie pysyttelee viisaasti muutaman kilometrin etäisyydellä Saimaasta. Simpelejärven Joukionsalmella Parikkalan eteläpuolella on jännä paikka: Tie kulkee aivan rajan pinnassa, runsaan 600 metrin päässä rajan pinnasta. Joensuuhun asti tie kulkee pääosin kuivassa maisemassa, jos kohta pienempiä järviä näkyy paikoin. 

Joensuun ja Nurmeksen välillä tie kulkee Höytiäisen ja Pielisen suurjärvien välisellä kannaksella. Järviä ei kuitenkaan näy lukuun ottamatta paria kohtaa ennen Nurmesta. Nurmeksesta Kajaaniin kuljetaan vedenjakajan ylitse. Vuokatin seudun isot järvet ohitetaan turvallisen matkan päästä.

Seiskatie tapaa meren vain harvoissa paikoissa: Sipoonlahdella, Pernajanlahdella ja Ahvenkoskella. Karhulan itäpuolella näkyy Kaarniemenlahti lähinnä valtatielle 15 haarautuvalta rampilta.

Kasitie on Turun ja Oulun välinen rantatie, jolta ei rantaa juuri näy. Vaasan itäpuolella kuljetaan heti Vassorinlahden rantaa ja hieman myöhemmin Oravaisissa Oravaistenselän. Siinä ovatkin  tämän 600 kilometrin mittaisen merenrantatien merinäkymät.


Vassorinlahti

Suomen halkaiseva ysitie alkaa Turusta ja kulkee Varsinais-Suomen savipeltomaisemien halki ja sen jälkeen Hämeen metsien halki, kunnes se saavuttaa Konhonvuolteen silloilla kolmostien. Tampereen itäpuolella hipaistaan Näsijärveä ja ennen Länkipohjaa paria Längelmäveden lahtea. Jämsässä Himoksen kohdalla kuljetaan Patalahden vartta. (Patalahti nimestään huolimatta on Päijänteeseen laskeva järvi.) Päijänteen lahtia tavataan Juokslahdessa ja Korpilahdella.



Leppävesi

Jyväskylän ja Kuopion välillä on paljon pieniä järviä. Hieman isompi on Mehtiö, jonka korkealla rantatöyräällä toimii perinteinen tienvarsikahvila Tiinan Tupa.

Kuopion ja Joensuun välillä ylitetään Saimaan syväväylä Jännevirrasta. Tieosuudella osutaan useaan järveen ja isomman järven Lahteen. Joensuun itäpuolella ysitie ja kuutostie kulkevat yhdessä jonkin matkaa, kunnes ysitie haarautuu Niiralaan Venäjän rajalle. Tämä haara on varsin kuiva.

Kymppitie korvaa Hämeen Härkätien Turun ja Hämeenlinnan välillä. Härkätie kulkee Somerolle asti jokivarsia ja siitä eteenpäin Tammelan järviylängön halki. Uusi kymppitie vedettiin kuivien maiden kautta ja vettä näkyy lähinnä Hämeenlinnaa lähestyttäessä. Hämeenlinnassa ylitetään Vanajavesi kapeikkokohdasta ja kuljetaan lyhyt matka Katumajärven rantaa.


Katumajärvi

22.8.2016

Ammattilaiset liikennemerkkejä tunnistamassa

Rahtarit-lehdessä oli artikkeli Kuopiossa kesällä 2016 järjestetystä SM-ajotaitokilpailusta. Kilpailussa kilpaillaan kuorma-auto-, linja-auto-, puoliperävaunu- ja täysperävaunusarjassa ja kussakin vielä veteraanisarjassa.

Kisan pääpaino on ajoneuvon käsittelytaidossa, mutta siihen liittyy myös teoriakoe. Tällä kertaa piti tunnistaa seuraavat kymmenen liikennemerkkiä annetuista vaihtoehdoista:

  1. Ajoreittiopastus
  2. Pakollinen ajoreitti
  3. Kielletty reitti

  1. Armeijan alue
  2. Erkanemisviitta
  3. Ajosuunta

  1. Opastus valtatielle
  2. Opastus seututielle
  3. Opastus kantatielle

  1. Kohtaamispaikka
  2. Etuajo-oikeus kohdattaessa
  3. Väistämisvelvollisuus kohdattaessa

Alueen nopeusrajoitus
  1. 20 km/h
  2. 30 km/h
  3. 40 km/h

  1. Risteys, jossa oikealta tulija väistää
  2. Risteys, jossa kaikki muut saavat ajaa ennen sinua
  3. Risteys, jossa sinä väistät oikealta tulijaa

  1. Viljavarasto
  2. Suoramyntipaikka
  3. Peltoaukea

  1. Takseilla pysähtyminen kielletty
  2. Taksin pysäyttämispaikka
  3. Taksiasema-alue

  1. Raitiovaunuristeys
  2. Tasoristeys, jossa on puomit
  3. Tietulli

  1. Vierelle pysäköinti kielletty
  2. Pysäköinti sallittu parittomina päivinä
  3. Pysäköinti kielletty parittomina päivinä

Teillä ja Turuilla on hieman hämmentynyt teoriakokeen tuloksista. Täydet pisteet sai vain muutama osallistuja, useilla jäi 3-4 merkkiä tunnistamatta ja eräälläkin kilpailijalla peräti kuusi. Toivottavasti tulokset indikoivat kilpailujännitystä eikä liikennemerkkien todellista osaamista. On kovin huolestuttava ajatus, että raskas liikenne laajemminkin liikkuisi teillä liikennemerkkien vajavaisella tuntemuksella.

Vaikka teoria on tässä kilpailussa ehkä sivujuonne, sillä ratkaistiin jopa mitalisija. Puoliperävaunusarjassa kolmas sija olisi neljännen sijaan irronnut, jos kahden liikennemerkkivirheen sijaan olisi tehty vain yksi. Täysperävaunukisassa vaatimaton teoriatulos pudotti parikin sijaa.

18.8.2016

Nelostien aggressio?

Tekniikka ja talous numerossaan 3.8.2016 pohdiskelee Helsingistä lähtevien moottoriteiden erilaisuutta onnettomuustilastojen valossa. Asia on mielenkiintoinen, koska artikkeli vahvistaa peukalotuntuman: Lahdentie on vaarallisempi.

Liikenneviraston aineistossa on vertailtu kolmea suunnilleen saman mittaista tieosuutta ykkös-, kolmos- ja nelosteillä vuosina 2011-2014. Ykköstiellä loukkaantui 89 henkilöä, kolmostiellä 103 ja nelostiellä 156. Liikennemäärät Kehä III:n kohdalla ovat vastaavasti 41000, 48000 ja 55000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kun jaetaan loukkaantuneiden määrä liikennetiheydellä nelostien loukkaantumistiheys oli tarkastelujaksolla 2,83 loukkaantunutta vuorokausiajoneuvoa kohden, kun ykkös- ja kolmostien indikaattoriluvut olivat 2,17 ja 2,15




Liikenneviraston liikenneturvallisuuspäällikkö on lukujen edessä ymmällään, koska varsin suuren selittävää tekijää ei suoralta kädeltä löydy. Artikkelissa pohditaan sitä, olisiko mökkien määrällä ja heimoeroilla jotain tekemistä asiassa.

Omat kokemukset ovat sen suuntaisia, että Lahdentien liikenne on tavattoman aggressivista, eikä vain mökkimatkojen aikaan. Kolmostietä ja eritoten ykköstietä on paljon mukavampi ajaa. Ehkä niillä heimoeroilla on vaikutusta, mene ja tiedä. Vakaat länsisuomalaiset laskevat pääsevänsä perille ajoissa hieman pienemmälläkin meuhkaamisella, kun savolaiset taas eivät siedä ketään edessään?



14.8.2016

Alassalmi

Oulujärven Ärjänselän ja Niskanselän välissä sijaitseva Manamansalo on pinta-alaltaan 76 neliökilometriä. Koska saaren määritelmä on kiistanalainen, Manamansalo on sisävesien saarista noin viidenneksi suurin pinta-alala mitattuna.

Saari eli pitkään eristettyä elämää ja sen kummastakin päästä oli vain lossiyhteys muualle. Tämä särkyi vuonna 1984, kun koillispään Kaivannon lossi korvattiin sillalla.

Toiseen päähän jäi Alassalmen lossi, joka uurastaa edelleenkin. Tulevana syksynä lossi on pois käytöstä 2,5 kuukautta lossirantojen remontin takia. Kaivannon sillan takia saari ei jää mottiin, mutta kiertotiestä voi tulla pitkä. Lossirannalta toiselle maantien kautta tulee matkaa noin 96 kilometriä. Ja tällöinkin kierretään Oulujärvestä vasta Niskanselkä. On se iso vesi.


Kiertotie 96 km



10.8.2016

Forth-vuonon silta

Skotlannissa Edinburghin pohjoispuolella sijaitsee Forth-vuono, joka muodostaa maantieteellisen kulkuesteen.

Ensimmäinen silta vuonon ylitse valmistui vuonna 1890. Tämä tunnettu rautatiesilta on eräänlainen Skotlannin ikoni ja se on nimetty UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Sen pääjänne on pituudeltaan 520 metriä, mikä oli ulokesiltojen maailmanennätys vuoteen 1917, jolloin Kanadaan valmistui Pont de Québec, joka pani 29 metriä paremmaksi.

800 vuotta jatkunut lauttaliikenne South Queensferryn ja North Queensferryn kaupunkien välillä päättyi vuonna 1964 maantiesillan valmistuessa. Kyseessä on riippusilta, jolla on pituutta 2,5 kilometriä ja jonka pääjänneväli on 1006 metriä. (Vertailun vuoksi, Suomen pisin silta on Raippaluodon silta, pituus 1045 metriä ja pääjänne 250 metriä.)



Maantiesilta etualalla, rautatiesilta taustalla.

Maantiesilta on kärsinyt sekä tekniikka- että kapasiteettiongelmista.  Siksi skotit alkoivat rakentaa uutta siltaa vuonna 2011. Sillan piti olla valmiina vuonna 2016, mutta tämän hetkinen näkemys on, että se avataan maaliskuussa 2017.

Silta on rakenteeltaan kolmipylväinen vinoköysisilta ja luokassaan maailman pisin, 2700 metriä. Pääjänteet ovat 650 metriä pitkiä.





Sillat sijaitsevat nätisti rinnatusten




Siltojen pylväät nousevat 207 metrin korkeuteen meren pinnasta. Seudun tuulet ovat voimakkaita ja aiheuttaneet usein häiriöitä riippusillalla. Siksi uudelle sillalle tulee tuulisuojaus, jonka pitäisi lähes kokonaan estää sillan sulkemistarve.



Perinteisestä vinoköysisiltaratkaisusta poiketen sillan kannatinköydet menevät ristiin. Tällä on ilmoitettu saavutettavan lujempi rakenne ja parempi stabiliteetti.

Poliittisen päätöksen nojalla sillalle tulee vain 2+2 kaistaa, koska henkilöautoliikenteen kapasiteettia ei haluta kasvattaa. Tosin sillalle tulee lisäksi leveä piennar, jota voidaan käyttää bussikaistana. Tämä on eräänlainen takaportti.

Nykyistä maantiesiltaa on remontoitu, jotta se pysyy pystyssä. Se oli kokonaan suljettuna kolmisen viikkoa joulukuussa 2015 ristikkorakenteessa havaitun vaurion takia. Raskas liikenne päästetiin sillalle vasta 2,5 kuukauden kiellon jälkeen. Uuden sillan jälkeen vanha silta jää julkisen liikenteen ja kevyen liikenteen käyttöön. Kun sen kuormitus vähenee, sen jäljellä oleva käyttöikä pienenee.

Skotlannissa osataan jotain tehdä paremmin kuin Suomessa, jossa julkisen infrarakentamisen kustannusarviot säännönmukaisesti ylittyvät. Sillan ja tiejärjestelyiden kokonaiskustannukseksi arvioidaan 1,35 miljardia puntaa eli päivän kurssilla noin 1,6 miljardia euroa. Toteutuma on miljardin punnan verran alempi kuin alkuperäinen kustannusarvio!

6.8.2016

Alvettulan vanha silta 100 vuotta

Alvettula on ikimuistoinen asuinpaikka Hämeessä, Hauholla. Asutusta on seudulla ollut kivikaudelta alkaen, arviolta 8000 vuoden ajan. Kylä halkoo Alvettulanjoki, jota kautta Hauhon reitin suuret järvet Hauhonselkä, Iso-Roine, Kukkia, Kuohijärvi, Vesijako, Lummene ja muut laskevat Ilmoilanselkään ja edelleen kohti merta.

Nykyisin seutu on osa Hämeenlinnan kaupunkia. Vesitietä matkaa Hämeenlinnaan kertyy Valkeakosken kautta 80 kilometriä; maantietä noin 30. Kylä on hieman sivussa pääteistä: Sitä halkoo yhdystie 3062. Tie on virallista luokitustaan tärkeämpi seudullinen väylä. Ajoneuvoja kulkee toistatuhatta vuorokaudessa.



Alvettulan joen yli on aikoinaan kuljettu lautalla, mutta siltapaikkana se on tunnettu jo 1700-luvulla. Joen yli valmistui vuonna 1916 komea kaksikaarinen silta, joka siis täyttää tänä vuonna täydet 100 vuotta


Hämäläistä maalaismaisemaa


Etelärannalla sijaitsee venelaituri ja pohjoispuolella on uimarannan vieressä vanha laivalaituri muistona sisävesiliikenteen ajoista.

Alvettulan kylän perusrakenne on säilynyt viime vuosikymmeninä varsin vakaana. Autoistumisen takia tosin lähes kaikki palvelut ovat kaikonneet muualle, kuten osapuilleen kaikkialla maaseudulla on tapahtunut.


Peruskartta vuodelta 1957.


Peruskartta vuodelta 2016. Uusi silta on ilmaantunut  vanhan itäpuolelle.

Ruotsin kruunu teetti 1700-luvun lopulla eteläisestä Suomesta sotilastarkoituksiin varsin tarkan ns. Kuninkaan kartaston, Kartastosta näkyy hyvin Alvettula ja joen ylittävä silta.


Kuninkaan kartasto 1776-1805

Vuoden 1923 yleiskarttakirjassakin Alvettula ja silta näkyvät hyvin. Nykyinen tiestö seuraa selvästi vanhoja maanteitä. Karttaotteen vasemmassa reunalla mutkittelee Hämeenlinnan-Tammerforsin-Ulvilan muinaistie, joka oli vuodesta 1938 aina 1960-luvun alkuun valtatie 3 ja 1980-luvun lopusta alkaen uudelleenrakennettuna kantatie 57. Hauhoa halkoo luoteis-kaakkosuunnan harjumaastoa seuraillen valtatie 12.


Yleiskarttakirja 1923

Silta oli rakentamisensa aikaan varsin massiivinen. Sillan pituus on noin 72 metriä ja sillä on viitisen metriä leveyttä. Se valmistui käyttökuntoon juhannuksen alla vuonna 1916 ja sen lopputarkastus pidettiin 10.8.1916. Se on valettu paikalla valetuista rautabetonitiilistä.


Sillan rakentajia

Seudulla on käyty katkeriakin taisteluita historian saatossa. Aikakirjoista löytyy muun muassa tieto vuodelta 1050, jolloin viimeinen viikinkiretki Hämeeseen lässähti Hauhon tienoille, kun viikingit saivat paikalliselta väestöltä köniinsä. Sen jälkeen viikingit keskittyivät seilaamaan merellä ja Novgorodin jokireiteillä.

Katkerimmat vuoden 1918 taistelut käytiin Hämeessä, muun muassa Hauhon ja Tuuloksen alueella. Valkoisten rintama murtui Alvettulan joella 26.4.1918 käydyssä taistelussa, jossa punaiset mursivat tiensä sillan ylitse. Tuona vuonna kevät tuli aikaisin ja jäiden sulaminen vaikutti tilanteeseen merkittävästi. Vesien rikkomalla seudulla silloista tuli strategisia kohteita.

Viimeisin suuri taistelu käytiin 1970-luvun lopulla. Vanha silta kävi pullonkaulaksi nopeasti kasvaneelle liikenteelle ja siksi vuonna 1974 valmistui joen yli uusi silta. Sillan rakentamiseen liittyi Länsi-Suomen vesioikeuden antama määräys vanhan sillan purkamiseksi  maaliskuuhun 1978 mennessä. Seudulla ymmärrettiin sillan rakennushistorialliset arvot paremmin kuin valtion virkakoneistossa. Karvahattulähetystön tapaaminen silloisen liikenneministerin kanssa kuitenkin johti siihen, että purkupäätös kumottiin ja silta siirtyi paikallisen tiekunnan omistukseen.


Alvettulan uusi silta

Vanha silta otettiin vuonna 1982 osaksi tiemuseon kokoelmia. Vuonna 2007 silloinen Tiehallinto kuitenkin käänsi päänsä ja selvityksessään esitti kantanaan, että sillalla ei ole kuin vähän tiehistoriallista arvoa ja silta pudotettiin pois museokohteiden joukosta, Muina syinä esitettiin, että siltaan on jouduttu vuosien varrella tekemään erinäisiä muutoksia ja että Orimattilan Tönnön silta ja Kokemäen Tulkkilan silta riittävät edustamaan siltatyyppiä.

Museovirasto kuitenkin oli asiassa vastakkaisella kannalla ja ryhtyi aloitteelliseksi sillan suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla. Tämä prosessi eteni siten, että päätöksen suojelusta teki ELY-keskus vuonna 2013 ja päätöksen vahvisti ympäristökeskus vuoden 2014 alussa. Näin ne valtion virastot voivat nähdä saman asian eri tavoin.

Juhlavuosi huipentuu siihen, että kyläyhdistys järjestää sillan 100-vuotisjuhlan Rikulanrannalla sillan pielessä lauantaina 13.8.2016 klo 16 alkaen.

2.8.2016

H-risteys

Kaikkihan tietävät, mikä on T-risteys, X-risteys, ja Y-risteys. Mutta mikä onkaan H-risteys?

H-risteyksessä kahden yhdensuuntaisen tai lähes yhdensuuntaisen toistensa lähellä käyvien teiden välinen liikenne kulkee niiden välisen tien kautta.

Järjestely on verraten harvinainen. Kaupunkialueella sellaisia näkyy, mutta maanteillä ei useinkaan.

Lounaisessa Norjassa Stavangerista koilliseen Sandsfjordin rantamilla tiet 46 ja 520 kohtaavat vuorenseinien väliin koverretussa kohdassa. Topografikartan korkeuskäyrien väli on 20 metriä, mikä antanee osviittaa maaston muodoista.



Päätie eli 46 kulki aiemmin risteyksen lävitse S-mutkana eli vasemmalta alhaalta oikealle ylös. Tämä on nyt muuttunut, koska lähettyvillä sijaitseva vuonon ylittävä lauttayhteys on korvattu etelämpänä sijaitsevalla sillalla. Niinpä tie 46 tekee risteyksessä osapuilleen U-käännöksen.



Ajolinja Stavangerin suunnasta kohti Haugesundia merkitty mustalla katkoviivalla.