30.8.2017

Ramppi

Liikenne- ja viestintäministeriö on ottanut moottoritien ramppien nopeusrajoituksiin varsin suoraviivaisen kannan: Ramppi on oma tiensä ja siksi sen nopeusrajoitus on 80 km/h, ellei muuta osoiteta.

Tämä selvä.

Mitenkäs sitten muut säädökset? Myös niiden voisi olettaa noudattavan samaa logiikkaa.

Pientä päänvaivaa tuottavat tiellä 21400 sijaitsevat liikennemerkit. Tie tunnetaan paremmin nelostien liittymän 1 ramppeina; paikkana siis Koskelantien liittymä Helsingissä.





Tieliikenneasetus mainitsee liikennemerkistä 212 lyhyesti seuraavaa: "Merkillä osoitetaan tienkohta, jossa etuajo-oikeus päättyy." Ramppi on siis oma tiensä, eikä moottoritien "etuajo-oikeus" periydy sille. Rampilla ei ole "etuajo-oikeutettu tie" -merkkejä.

Eli miten voi päättyä sellainen, joka ei ole alkanut?


26.8.2017

eHighway

Siemens ja Scania ovat yhteistyössä kehitelleet hybridikuorma-autoa ja siihen liittyvää infrastruktuuria. Konsepti on saanut nmityksen "eHighway" ja se on tullut testausvaiheeseen.

Idea on, että kuorma-autoon sijoitetaan dieselmoottorin rinnalle sähkömoottori ja akusto. Sähkövirta otetaan kaistan yläpuolella olevista johtimista trolleybussin tapaan. Siirtyminen sähkökäytöstä dieselkäyttöön ja päinvastoin tapahtuu automaattisesti. Jarrutusenergia syötetään takaisin sähköverkkoon.

Ruotsiin E16-tielle on rakennettu kahden kilometrin mittainen testiosuus vuonna 2016. Nyt on Siemens sopinut paikallisen tieviranomaisen kanssa rakentavansa kymmenen kilometrin mittaisen sähköistyksen yhdelle Saksan vilkkaimmalle moottoritielle A5, Frankfurtin lentoaseman rahtiterminaalin liittymän ja Darmstadtin välille.



Havainnekuva. Kuorma-auton katolta nousee virroitin silloin, kun virtaa on tarjolla. Kun kuorma-auto siirtyy johdinten alta pois, virroitin lasketuu ala-asentoonsa.



Kuvaa E16-tieltä Ruotsista. Infrastruktuuri näyttää varsin paljon raskaammalta kuin Siemensin havainnekuvassa.

Siemens esittää, että sähkökäytöllä energiantarve puolittuu ja dieselkoneen haitallinen vaikutus ympäristön laatuun vähenee. Ainakin alkuvaiheessa ajatuksena on vähentää taajaan asuttujen seutujen päästö- ja melukuormitusta.

Ei ole kovin kauan siitä, kun Helsinki hylkäsi ajatuksen trolleybussin paluusta. Jos Saksan kokeilu onnistuu ja taajama-alueiden lähellä siirrytään laajemmin sähkökäyttöön myös raskaassa liikenteessä, trolleybussin paluu saattaa olla kuin ollakin edessä.

22.8.2017

Kansantalouden ylläpitoa

Ruotsin nimittäin.

Tukholmassa kun aikoinaan keksittiin periä tietullia, sieventelynimikkeellä "ruuhkamaksu", tulli ei koskenut ulkomaisia ajoneuvoja, koska maksujen periminen tulee paljon kalliimmaksi kuin on maksun tuotto.


Tietullipiste Essingeledenin rampilla Tukholmassa

Tämä ajattelu soti kuitenkin ruotsalaista tasa-arvonäkemystä vastaan. Koska ruotsalaisen tasa-arvon illuusion ja maalaisjärjen ollessa ristiriidassa maalaisjärki häviää aina, vuodesta 2015 on laskuja lähetetty ulkomaalaisille auton haltijoille.

Tippui sitten postin mukana kaksi laskua Ruotsin valtiolta. Kas kun maassa on kahdenlaisia tiemaksuja: Tukholman ja Göteborgin kaupunkitullit ovat nykyisin ruuhkaveroja, trängselskatt. Sen sijaan Sundvallin sillan (E4) ja Motalan uuden sillan (50) ylittämisestä seuraa infrastruktuurimaksu, infrastrukturavgift.


0,52 euron lasku. Ystävällisesti suomenkielinen.

Toinen laskuista oli ruuhkavero Värtanin satamasta poistumisesta ja sinne palaamisesta, kumpikin ruuhka-ajan ulkopuolella. Laskun loppusumma oli 4,19 euroa. Toinen puolestaan on infrastruktuurimaksu Motalan sillan ylittämisestä. Koska se maksaa vain vitosen paikallista rahaa, Ruotsin valtio siis lähetti 52 sentin suuruisen laskun.


Motalan sillan tietullipiste

Suomessa yleensä arvioidaan, että yhden paperilaskun tuottamisen, lähettämisen ja valvonnan kokonaiskustannus on luokkaa 30 euroa. Tietullitapauksessa kustannus on todennäköisesti suurempi, koska Ruotsin valtio ostaa asiaan liittyvän palvelun yksityiseltä yritykseltä, joka sitten kaivelee rekisteritietoja eri valtioiden ajoneuvorekistereistä. Käytännössä siis jokaisen satunnaisen ulkomaalaisen verottaminen tuotta Ruotsin valtiolle silkkaa persnettoa. Mutta periaate on periaate, älköön siitä lipsuttako!

18.8.2017

Bussikaistalla

Bussikaistaa koskevat säädökset ovat periaatteessa yksinkertaiset: Kaista jatkuu seuraavaan risteykseen, ellei sitä päätetä aikaisemmin. Sen ollessa ajoradan oikeassa reunassa sitä saavat käyttää myös polkupyörät, mopot ja invalidipyörät. Kaikki saavat käyttää sitä kääntymistä varten ryhmittymiseen.

Joskus tienpitäjä onnistuu tekemään virityksiä, joista ei ole mahdollista selviytyä kunnialla jotain säädöstä rikkomatta. Katsellaanpa esimerkkejä Tampereelta ja Helsingistä.



Tampereen Pispalanharjulle nousee Pirkankatu, joka muuttuu Pispalan Valtatieksi. Sen reunassa on asianmukaisesti merkitty bussikaista, jossa saavat liikkua myös taksit. (Terveisiä vain sille tamperelaiselle Matti Näsä -tyyliselle taksikuskille. Vieläkin naurattaa; tahaton komiikka on komiikkaa parhaasta päästä.)



Kadun kavetessa bussikaista päätetään siten, että keskimmäisen kaistan liikenne ohjataan reunakaistalle, jota ei mitenkään ole päätetty. Liikennejärjestelyssä siis liikennemerkki on ristiriidassa tiemerkintöjen ja kadun todellisuuden kanssa. Kaistanvaihdossa on kyse ryhmittymisestä, mutta ei kääntymistä varten ryhmittymisestä.

Järjestely olisi täysin korrekti, jos kuvan kohtaan olisi laitettu linja-autokaista päättyy ‑liikennemerkki. Kaistan poikki vinottainen vedetty katkoviiva ei tähän tarkoitukseen riitä. Kyseistä "linja-autokaistan loppumerkintää" suositellaan jopa Liikenneviraston ohjeissa, vaikka merkintää ei mainita tieliikenneasetuksessa, ainakaan ilman vähäistä suurempaa venyttämistä.



Hieman toisenlainen ratkaisu sijaitsee Helsingin Ruoholahdessa, jossa järjestelyt eivät muutenkaan ole aivan selkeimmästä päästä. Jokainen "siviilihenkilöauton" kuljettaja, joka pyrkii Kampin suuntaan Porkkalankadun sillalle, syyllistyy liikennerikkomukseen. Sillan oikeanpuoleiselle kaikelle kansalle sallitulle kaistalle ei pääse ajamaan muuten kuin bussikaistan kautta. Jos linja-autokaista-liikennemerkki olisi asetettu omaan pylvääseensä kymmenkunta metriä edemmäs, järjestely olisi tältä osin moitteeton.



14.8.2017

Rottis

Rotterdamin satama, kavereiden kesken Rottis, on Euroopan suurin satama Maas- ja Rein-jokien suistossa. Suomalaisiin satamiin verrattuna Rottiksessa kaikki on suurta.

Sataman pituus Rotterdamin ytimestä merelle on 42 kilometriä, maapinta-alaa on 74 neliökilometriä ja laituria laivojen kiinnittymiseen 76 kilometriä. Vuonna 2016 sataman läpi kulki kontteja noin 12,4 miljoonan TEU:n edestä. (TEU = Twenty-feet Equivalent Unit: 6,1 metrin mittainen kontti. Kontteja on erimittaisia.) Vertailun vuoksi, Vuosaaren suursatamassa vuonna 2016 käsiteltiin kontteja 0,45 miljoonaa TEU:ta.

Satama on saanut alkunsa 1300-luvulla.



Suursatama vaatii myös suuret liikennejärjestelyt. Kummallakin rannalla kulkee Rotterdamista ulospäin ensin moottoritie ja sitten hieman vaatimattomampi tie. Liittymiä on paljon ja satama-alueella on oma osoitejärjestelmänsä.



Tästä pääsee osoitteisiin 4100-5200.

Moottoritien rinnalla luonnollisesti kulkee rautatie.



Koska ollaan suistossa, laivaväyliä on myös poikittain. Muun muassa Botlek-haaran ylittää massiivinen nostosilta.



Satama-alueella on myös voimaloita, jota tuottavat yhteensä noin 2,1 gigawattia. Siispä maisemassa on myös voimalinjoja.



Alueen kärjessä on alue nimeltään Maasvlakte. Se on entinen hiekkasärkkä, joka on täytöillä rakennettu osaksi satama-aluetta. Särkän dyynejä on kuitenkin jätetty rauhaan ja tehty vapaa-ajan vieton alueeksi. Alue on sen verran syrjässä suurista taajamista, että ranta ei ole niin täyteen ahdettu kuin Hollannissa usein.






10.8.2017

Ympyräkilpailu

Maailmassa on kovin paljon erilaisia kilpailuja.

Yhtä kummallisimmista kisoista käydään Malesian hallintokeskuksen Putrajayan ja Trinidad ja Tobagon pääkaupungin Port of Spainin kesken. Kaupungit kinaavat siitä, kummalla on maailman suurin liikenneympyrä.

Malesia on siirtänyt hallintotoimintojaan noin 25 kilometriä Kuala Lumpurista sijaitsevaan Putrajayan kaupunkiin. Sinne on rakennettu 3,4 kilometriä pitkä monikaistainen yksisuuntainen soikion muotoinen katu. Sen nimi on vaatimattomasti Persiaran Sultan Salahuddin Abdul Aziz Shah. Ympyrän sisään on tehty hotellia sun muuta.



Port of Spain puolestaan esittää, että se voittaa tämän kilpailun, koska kaupungissa sijaitsevan Queen's Parkin ympäri kulkevat kadut ovat yksisuuntaiset, kyseessä on liikenneympyrä ja hakkaa kirkkaasti malesialaiset 3,7 kilometrin pituudellaan.



Jos Teillä ja Turuilla nimettäisiin tämän kilpailun tuomariksi, tuomarin ratkaisu kääntyisi Malesian voiton suuntaan, koska Port-of-Spain ansaitsee diskauksen. Polvituen muotoinen katu on varsin vaikeasti katsottavissa liikenneympyräksi.




6.8.2017

Kornu

Ei sitten mennyt aivan kuin Strömsössä...

Kormu on Lopen kuntaan kuuluva kylä, joka sijaitsee kantatien 54 varrella lähellä Janakkalan ja Riihimäen rajaa. Kylän asukasluvuksi mainitaan 500.




Lähellä Riihimäen eteläistä liittyvää sijaitsevat seututien 130 suunnistustaulut Riihimäelle ja Kormuun ovat vuosien saatossa päässeet vähän kulahtaneeseen kuntoon ja ne on hiljattain uusittu.



Sattuuhan niitä virheitä. Mutta kun risteyksen tienviitat ovat paikallaan muutaman sadan metrin päässä ja niissä lukee KORMU eikä KORNU, niin jollekulle olisi ehkä tullut mieleen kysäistä, että onkohan tässä jokin virhe. Mutta mitäs tässä kyselemään jonninjoutavia, mehän olemme täällä vain töissä.




2.8.2017

Oulu, Siika, Pyhä, Kala,...

Eritoten vanhan kansakoulun perusajatus oli kakaroiden nöyryyttäminen. Erityisen upea nöyryyttämisen menetelmä oli opetuttaa ulkoa erinäisiä luetteloita, joiden ulkoa osaamisella on verraten vähäinen merkitys myöhemmässä elämässä pärjäämisen kanssa. Kukapa ei olisi joskus tankannut Jaakobin 12 pojan nimiä: Ruben, Simeon, Leevi, Juuda,...

Eräänlainen kärsimysten kirkastus turhan tiedon osastolla oli Pohjanmaan jokien ulkoa pänttääminen litanian Oulu, Siika, Pyhä, Kala, Lesti, Perho, Ähtävä, Lapua, Kyrö mukaan. Runojalka tässä oli tärkeämpi kuin itse substanssi: Muun muassa Kiiminkijoki ja mahtava Iijoki puuttuvat. Muitakin puuttuvia on, kuten Kokkolan Sunti.

Litaniasta on useita versiota ja eräissä esiintyvät Veteli ja Teeri. Vetelinjoki on sama joki kuin Perhonjoki. "Teerijoki" lienee Teerijärven saloilta virtaava Kruunupyynjoki, mutta koska asia on epäselvä, antaa tällä kertaa olla. (Nimi Teerijärvi on väännös ruotsinkielisestä nimestä Terjärv, joka on väännös suomenkielisestä nimestä Tervajärvi. Pohjanmaalla on kaikki mahdollista.)

Näille yhdeksälle joelle on yhteistä se, että lähes kaikkien laaksossa kulkee nykyisin maantieväylä.



Oulujoki alkaa mahtavasta Oulujärvestä, johon laskevat Sotkamon ja Hyrynsalmen reitit. Jokilaaksossa kulkee valtatie 22, entinen kantatie 77. Vanha reitti kulki Vaalasta Ouluun joen pohjoispuolta; tämä tie on nykyisin numeroltaan 8300.


Pyhäkosken voimala Oulujoessa, Aarne Ervi 1951. Pudotuskorkeus 32,5 metriä.

Siikajoen latvat sijaitsevat Pohjanmaan, Kainuun ja Savon rajamaiden saloilla. Joki mutkittelee Kestilän, Rantsilan, Paavolan, Ruukin ja Revonlahden kautta Siikajoelle, jossa se laskee mereen. Jokilaaksoa seuraavat muut muassa tiet 822, 800 ja 821 ja niiden jälkeen nelostie. Nelostien historiaan joki on vaikuttanut enemmänkin: Tulvasuojelun takia jokeen rakennettiin Uljuan tekojärvi, jonka alle jäi pätkä nelostietä Pulkkilan pohjoispuolella. Uusi tieosuus rakennettiin järven länsipuolelle.

Tiet 807 ja 8110 seuraavat jokea Paavolasta suistoalueelle saakka.


Vanha nelostien linjaus uppoaa Uljuan tekojärveen

Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kunnan Pyhäjärvestä läheltä Kymijoen vesistön latvavesiä. Joki kiemurtelee nelostien läheisyydessä Kärsämäelle. Sieltä merelle päin joen kulkua enemmän tai vähemmän uskollisesti seuraa eteläpuolella tie 786 Oulaisten länsipuolelle, josta se kuitenkin tekee syrjähypyn Kalajoelle. Takaisin jokilaaksoon pääsee kääntymällä Merijärvellä tielle 787. Pohjoispuolella jokea on yhtenäinen tie 7980 Pyhänkoskelle tielle 787 asti. Sieltä pohjoispuolta jatkaa lähes merelle asti tie 7981.


Pyhäjoen alajuoksua

Kalajoki on entinen mahtijoki, jonka kautta ennen laskivat myös nykyiset Kymijoen ja Vuoksen vesistöt. Koska maannousema on Pohjanlahden perällä suurempi kuin Suomenlahden, Suomen alue jatkuvasti kallistuu kohti kaakkoa ja isot vesistöt hakevat uusia reittejään. Päijänne lähti omille teille noin 6000 vuotta sitten ja Saimaa noin 5000 vuotta sitten.

Kalajokilaaksoa pitkin kulkee Iisalmen ja Kalajoen välinen valtatie 27, entinen kantatie 87.

Lestijoki alkaa Lestijärvestä läheltä Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajaa. Naapuripitäjän Kinnulan vedet laskevat Kymijokea Suomenlahteen. Lestijokilaakson tie 775 kulkee Viitasaarelta Kinnulan, Lestijärven ja Toholammen kautta Kannukseen, jossa se siirtyy joen toiselle puolelle ja vie kulkijan meren rannalle Himangalle.

Myös Perhonjoen latvat sijaitsevat Pohjanmaan ja Keski-Suomen vedenjakaja-alueella Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven alueilla. Peruskartta on hieman epäluotettavan oloinen sen suhteen, missä kohtaa aluetta varsinainen Perhonjoki alkaa. Tästä vakuudeksi alueella virtaa muun muassa Väyrysenjoki.

Perhonjokilaaksossa kulkee Lappeenrannan ja Kokkolan välinen valtatie 13. Tie ja joki eroavat Alavetelissä ja joki laskee mereen Kokkolan itäpuolella.

Ähtävänjoki (ruotsiksi Esse Å) on Lappajärven, Evijärven ja Alajärven laskujoki. Se laskee Pietarsaaren (Jeppis, Jeppostad, virallisesti Jakobstad) ja Pedääsin (Pedersören kunta) rajamailla Luodonjärveen. Luodonjärvi on vuonna 1962 patoamalla merestä erotettu makean veden allas Pietarsaaren kaupungin ja teollisuuden raakaveden ottamiseksi. Alajärveltä Pietarsaareen järvi- ja jokireittiä enemmän ja vähemmän uskollisesti seuraa kantatie 68, jonka toinen pää on Virroilla Kokemäenjoen vesistön alueella.

Lapuanjoki on historialtaan samankaltainen kuin Kalajoki: Se on Näsijärven entinen laskujoki. Maannouseman takia Näsijärvi haki uuden purkautumisreitin ja noin 6500 vuotta sitten syntyi Tammerkoski. Lapuanjoen ja Kokemäenjoen vesistöt erottaa toisistaan maakuntarajalla Virtain ja Alavuden välillä vain muutaman kilometrien levyinen kannas. Lapuanjoen tie on kuuluisa kantatie 66, jonka eteläinen pää sijaitsee Orivedellä. Lapualta Nykaabiin eli Uuteenkaarlepyyhyn valtatie 19 seuraa jokea Kauhavan ja Härmän kautta.

Valtatie 19 oli Seinäjoen ja Uudenkaarlepyyn välillä ennen kantatie 67. Alajuoksulla vanha tie kulki joen itäpuolella ja nykyinen länsipuolen tie valmistui alajuoksulle paljon aikaisemmin kuin yläjuoksulle. Romaanissaan Pohjanmaa Antti Tuuri antaa ymmärtää, että yläjuoksun suomenkieliset riitelivät linjauksesta vuosikaudet, jona aikana ruotsinkielinen piiri-insinööri ohjasi rakennusrahat ruotsinkielisen alajuoksun tien hyväksi.


Lapuanjoki Uudessakaarlepyyssä

Kyrönjoki ei varsinaisesti ole ollut kulkuväylä ja nykyisinkin se kulkee paljolti pääväylien ulkopuolella. Kyrönjoen alkukohdasta on ollut hieman erimielisyyksiä, mutta nykynäkemyksen mukaan se alkaa Kauhajoen ja Jalasjoen haarasta Kurikassa. Sieltä se seuraa kantatietä 67 Ilmajoelle ja hieman pohjoisempana Seinäjoen pohjoispuolelle. Sieltä se virtaa peltojen halki Ylistaron itäpuolelle, jossa se kohtaa valtatien 16. Ylistarossa joki jatkaa, mutta valtatie muuttaa numeroaan 18:ksi. Tätä seurataan Isonkyrön Tervajoelle, jossa joki kääntyy pohjoiseen kohti merta. Tällä osuudella jokea seuraavat tie 717 ja 7175.