17.4.2008

Semanttista parannusta

Suomalaiseen tiehankekulttuuriin liittyy mielenkiintoinen ilmiö: Teiden rakentamisesta puhumista vältellään. Merkittäviäkin rakentamishankkeita hyssytellään kutsumalla niitä parannuksiksi.

Ilmeisesti parantaminen on jotain hyvää, jonka on helpompi mennä eduskunnassa läpi kuin pahan rakentamisen.

Viimeisen kymmenkunnan vuoden aikana on lähes koko noin 85 kilometrin mittainen osuus viitostietä Heinolan Lusin ja Mikkelin välillä rakennettu uudelleen. Ero 1950-luvun suunnitteludogmien mukaiseen surulliseen vanhaan tielinjaan on huikea. Uusi tie on rakennettu pääosin vanhan tien maastokäytävään. Poikkeus on Kuortin kohta, jossa uusi tie on runsaan puolentoista kilometrin etäisyydellä vanhasta.

Ilmeisesti uusi tie, joka rakennetaan vanhan läheisyyteen, ei olekaan uusi tie, vaan parannettu tie. Semantiikkaa.

Vastaavanlainen silmänkääntötemppu oli Turun ja Helsingin välisen rantaradan taannoinen "parantaminen". Uusi komea rata tehtiin enintään muutaman kilometrin etäisyydelle vanhasta, mutta vanhasta radasta ei tainnut uuteen kelvata yksikään ratapölkky tai kiskonpätkä. Uusikin rantarata on noin 30 kilometriä pitempi kuin olisi ollut Espoosta Lohjan kautta Saloon vedetty Elsa-rata.

Rantaradan "parantaminen" tuli kalliimmaksi kuin Elsa-rata, mutta kaiketi parantamiseen ryhtyminen oli poliittisena päätöksenä helpompi. Lisäksi pahat kielet puhuvat, että hallituksessa istuneelle RKP:lle oli ensiarvoisen tärkeää säilyttää ruotsinkielisten alueiden kautta kulkeva linjaus.

Semantiikkaa tai ei, lopputulos viitostiellä on mallikas. Moottoritietä tuolle välille ei hevin synny, mutta näkemäesteistä siivottu entistä suorempi ohituskaistoilla varustettu valtatie on hyvin sujuva. Osuuden keskivaiheilla vain on vielä parikymmentä kilometriä valtatieksi kelpaamatonta sutturänniä. Tämän pätkän saattamiseksi päiväjärjestyksestä on olemassa suunnitelma ja rakentamisen oli tarkoitus alkaa vuonna 2008, mutta suhdannetilanteen takia hanketta lykättiin vuodella. Vuoden lykkäys voi jäädä pitemmäksikin, koska valtion rahan käytön suunnittelu on lyhytjänteistä ja lykkäys voivat seurata toistaan.

Ei kommentteja: